keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

VOISIN RUVETA KANNABIILIKSI


Korvissa kaikuu kaikuu. Olisi aika sulkea ihmisten silmät siltä, etten aina ole ollut siellä missä olisi pitänyt. Tai sulkea edes verhot, vaikkei täällä ketään koskaan olekaan. Tänään eräs uhkasi alkavansa kannabiiliksi. Nauratti. Tänään unohdin myös miten hengittää, sisäelimet olivat liekeissä ja pyrkivät ulos. Enhän minä sinua rakasta, tiedäthän. En rakasta kaltaisiasi ihmislapsia nyt ainakaan, enkä varmaankaan huomennakaan, vaikka tahtoisinkin kävellä paljain jaloin kivisiä katuja ja rakastua aina uudelleen uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti