maanantai 16. huhtikuuta 2012

SISKO ÄLÄ MENE ALAS HELVETTIIN

Ikkunan välissä on niitä neljä kuollutta. Kärpäsiä. Toisinaan pelkään niiden heräävän eloon huomaamatta. Taivas oli taas yhtä harmaa, ja naapurin mummuihminen oli jälleen kiukkuisen näköisenä lyömässä lumikinoksia kävelykepillään. Teinityttöjen kengät jalassaan, niinkuin aina. Ja siellä se on jokainen kerta, kun katson ikkunasta valoisaan aikaan. Tänään siinä likaisen ikkunaruudun äärellä päätin taas kirjoittaa kirjan, jossa taivas on vihreää, välkkyvää savua ja ihmisillä kaikilla on käärmeenkieli. Kirjassa ei olisi kärpäsiä, paitsi ehkä sittenkin, mutta sitten niitä olisi oltava paljon. Ja niillä olisi ihmisen hampaat, mutteivät ne söisi mitään. Joet virtaisivat vaaleanpunaista viiniä ja joen varren kirkkaan keltaisissa talossa asuisi onnellisia ihmisiä. Kauempana vain kaksipäisiä ja kissansilmäisiä. Ehkä mä huomenna kirjoitan sen kirjan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti