sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

ENKÄ VETÄMÄS SUBUJAS PÖNTÖSTÄS

Savua oli paljon. Ei ollut kuin savua. Ja ehkä me. Tai ei sittenkään me, vaan sinä ja minä. Rikon parisuhteita, leikin tunteilla, teen naisia mustasukkaisiksi, mutta silti rakastan vieläkin vain sitä, jota en enää koskaan tule saamaan, ja haaveilen vain niistä, joita en koskaan myöskään. Vihaan sitä, kuinka paljon päihteiden vaikutuksen alaisena tulee ajateltua, ja vielä julkistettua kaikki ajatuksensa. Tämän jälkeen oli katuvaloja, jotka välkkyivät tien reunan läpi. Välkkyy, pelkäsin. Oli auto, joka pysähtyi. Eivät välkkyneet, vieläkin pelkäsin. Miksi oli lähdettävä sinne, missä ei ollutkaan luvattua? Sain vain sateessa kihartuneet hiukset. Auto hävisi, eivät tappaneetkaan. Yritin valokuvata eilistä savuista luolaa, otin yhden kuvan ja sitä katsomatta poistuin, kuva on pelkkää punaista ja oranssia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti