perjantai 19. toukokuuta 2017

KAIKKI NE MUUT

Mä olen kirjoittanut paljon unista. Niistä, joissa peilistä hymyilee nuoren Nick Caven näköinen mies ja niistä, joissa matkustan metrolla Pariisissa. Niistä, joissa kukalliset lakanani ovat jonkun toisen sängyssä ja niistä, joissa ne huutaa sun pitää ottaa vastuu sun teoistas. Olen kirjoittanut lukemattomia kertoja kaikki ne muut. Ehkä se tarkoittaa sitä, että pitäisi useammin kiertää korkki kiinni ja tulla kotiin ilman niitä kaikkia muita, joita ei enää tahdo nähdä kun seuraavan kerran avaa silmänsä. Ettei tarvitsisi kirjoittaa sivukaupalla itseinhosta ja kesän pelosta. 

(juuri nyt mun tarvitsisi löytää jostakin pohjattoman häpeilemätöntä, röyhkeää itsevarmuutta, jos haluan koskaan olla muuta kuin sohvan pohjalla itkevä itseensä pettynyt suttu)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti