torstai 28. heinäkuuta 2016

AION ISTUA KOKO VIIKONLOPUN YKSIN HIEKKALAATIKOSSA

Tahtoisihan sitä olla Heli, Patricia tai edes Laura, mutta päädynkin aina vain olemaan se jolle nauretaan, yksi saatanan Matti ja kutakuinkin ikuinen luuseri. En usko sen auttavan, että huomenna lähden satojen ihmisten keskelle olemaan yksin(äinen). Mihin minä olen sotkenut itseni?

perjantai 15. heinäkuuta 2016

AIKOJA ANKEITA AIKEITA

Öisin ovat valvottaneet tunteet riittämättömyydestä, painajaiset aikojen takaa, sekä humalaiset hetket, jolloin muistan taas kirkkaammin kuin tahtoisinkaan. Olen ollut ahdistunut yksin, yhdessä, kotona ja muualla, ehkä myös hävennyt ja panikoinut itseni liki pyörryksiin (ja yrittänyt sanoa, etten minä tätä ole valinnut). 

Mutta kuitenkin: The Smithsiä laulava mies kioskin kulmalla, yhdessä kuljetut kilometrit vierailla kaduilla, rauhoittavat suomihitit ja kalliit kaljatuopit viimeisillä kolikoilla. Jos joskus jotain kaunistakin, niin ei tarvitse jatkuvasti irvistää itseinhosta.