keskiviikko 18. toukokuuta 2016

ITSEPETOSTA AAMUVIIDELTÄ


Minulla olisi tuhat kysymystä, joihin en saa vastausta. Tuhat kysymystä, joita en uskalla kysyä alle kahden promillen humalassa. Kerroin sulle, että nämä vuodet ovat olleet kuluttavimmat elämässäni, enkä edes muista mitä vastasit. Aamuviideltä mä itken parvekkeella ja

pelkäänkö mä kuolemaa pelkäänkö mä kuolemaa pelkäänkö mä kuolemaa.

Lausu mulle sanat, jotka tahdon kuulla. Valehtele mut pyörryksiin, ojenna mulle vaaleanpunaiset lasit ja suutele mut mustelmille. Juota mut humalaan, syötä mulle reseptilääkkeitä ja auta mua unohtamaan. Anna mun kaatua kasvot edellä asfalttiin, mutta älä jumalauta enää koskaan

kyllä mä pelkään kuolemaa kyllä mä pelkään kuolemaa kyllä mä pelkään kuolemaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti