maanantai 1. helmikuuta 2016

VAIKKA UNOHTAISIT KAIKEN


Muistan meidän ensisuudelman, sen, jolloin istuin sun sylissäsi vuosisadan humalassa baarin nurkkapöydässä. Muistan, kuinka kerroit olevasi varma siitä, että Billy Corgan on avaruusolento ja mua nauratti. Muistan, kuinka kirjotin sulle puhelinnumeroni kajalilla, ehkä kuittiin, ja vasta sen jälkeen tajusin olevani yksin pakkasessa ilman taksirahaa ja itkin. Muistan, kuinka sulla oli tapana juoda siitä tietystä kahvikupista ollessasi mun luona. Muistan päivän, jolloin allekirjoitettiin ensimmäistä kertaa yhteinen vuokrasopimus ja sen jälkeen istuttiin alkukesän lämmössä jalkakäytävän reunalla. 

Nyt mä keitän sulle kahvia termospulloon, odotan sua kotiin ja toivon, että sanoisit sori, en mä tarkoittanut, tää on vaan pahaa unta. Sit mä avaisin silmät ja kaikki olisi taas niinkuin silloin kesämökillä kakstuhattakolmetoista. Vaikka mun keittämä kahvi maistuukin aivan biojätteeltä.