maanantai 28. syyskuuta 2015

NAIIVIA RAPPIOROMANTIIKKAA

Kaksi viisitoistakesäistä, niin nuoria, rakastuneita ja ylpeitä. Valmiina tulevaan, silmissä luottavainen, uhmakas palo. Sormien välissä varastetut sätkät he kulkivat läpi tunneleiden ja yli siltojen, täyttyivät naiivista rappioromantiikasta ja humaltuivat halvasta viinistä. He tunsivat itsensä puolijumaliksi, voittamattomiksi, mikä tahansa voisi olla mahdollista, ainakin kunnes viini loppuisi. Ja uusi aamu tulisi aina. Pölyisten sälekaihtimien välistä kurottavat auringonsäteet, kaksi henkeä ja loputon usko itseen, kunnes

kaikki oli silmänräpäyksessä ohitse

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti