keskiviikko 26. elokuuta 2015

HAUTAJAISMEKKOJA JA KIPEITÄ KAUNOJA

Pala palalta koitan kerätä kokonaisuutta kadotetuista muistoista. Poispyyhityistä hetkistä, jotka varastit minulta ja elät nyt niiden voimasta. Kakstuhatkymmenen, sä veit. Kakstuhatykstoist, sä veit. Kakstuhatkakstoist, senkin sä vielä veit. Nyt mä etsin menneisyyttäni tärähtäneistä valokuvista ja repaleisista hetkistä, vähän sieltä, ripaus tuolta, tukenani muutama selkeä välähdys. Hysteeristä itkua rautatieasemalla, hekumallisia suudelmia heinikossa ja huojentuneen onnellisia silmäpareja soluasunnossa. Mutta mitä helvettiä tapahtui kaiken sen välissä? Jos sä tiedät, kertoisit mullekin. Ja mä tiedän, et sä tiedät.

Kaiken
toukokuusta
helmikuuhun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti