perjantai 8. toukokuuta 2015

TÄSSÄ, LÄPINÄKYVÄSSÄ

Koskemattomia ihohuokosia, läikkymättömiä olutpulloja, sanoja joita ei ole sanottu, valtateitä joita ei ole kuljettu, katseita joita ei ole vaihdettu. Niin kauan mulla on aikaa sulle. Enemmänkin.

Alan ymmärtää etten tarvitse violettia samettia, mustaa magiaa tai katkeria kyyneliä. Tyhjää tiliä, haavaisia polvia tai mustelmaisia sääriä. Ainakaan aivan jokainen kellon lyömä.

Epäonnistutaan yhdessä, nukahdetaan käsi kädessä. Huomennakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti