maanantai 23. marraskuuta 2015

SAVUVERHO

Punaviinin tahrimat virastopaperit
savukkeiden kellastamat sormet
todentuntuiset painajaisunet
sinusta ja hänestä
tyhjät tölkit ikkunalaudalla
kylpyhuoneeseen kätketyt pillerit
ja loputtomat varastot vainoharhaa

Niistä on
niistä on
niistä on
vinot tytöt tehty

maanantai 28. syyskuuta 2015

NAIIVIA RAPPIOROMANTIIKKAA

Kaksi viisitoistakesäistä, niin nuoria, rakastuneita ja ylpeitä. Valmiina tulevaan, silmissä luottavainen, uhmakas palo. Sormien välissä varastetut sätkät he kulkivat läpi tunneleiden ja yli siltojen, täyttyivät naiivista rappioromantiikasta ja humaltuivat halvasta viinistä. He tunsivat itsensä puolijumaliksi, voittamattomiksi, mikä tahansa voisi olla mahdollista, ainakin kunnes viini loppuisi. Ja uusi aamu tulisi aina. Pölyisten sälekaihtimien välistä kurottavat auringonsäteet, kaksi henkeä ja loputon usko itseen, kunnes

kaikki oli silmänräpäyksessä ohitse

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

OSA MINUSTA

Olenko sinulle aivan vääränlainen, siivoton, arpinen, vinohammas? Laiska, kiittämätön, keskenkasvuinen, ongelmainen, ja mitä vielä? Tämä pelko, osa minua: epävarmuus epätodellisuus epävakaus. Menneisyyden kirot, kaikki se mitä en tahtoisi muistaa, palaa alitajuntaan kun kilometrit välillämme kasvavat edes tunneiksi.

Voisinko totta tosiaan kelvata vuosi toisensa jälkeen, sillä ilman sinua täytyn vääristä aineista. Osa minusta, osa sinusta.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

HAUTAJAISMEKKOJA JA KIPEITÄ KAUNOJA

Pala palalta koitan kerätä kokonaisuutta kadotetuista muistoista. Poispyyhityistä hetkistä, jotka varastit minulta ja elät nyt niiden voimasta. Kakstuhatkymmenen, sä veit. Kakstuhatykstoist, sä veit. Kakstuhatkakstoist, senkin sä vielä veit. Nyt mä etsin menneisyyttäni tärähtäneistä valokuvista ja repaleisista hetkistä, vähän sieltä, ripaus tuolta, tukenani muutama selkeä välähdys. Hysteeristä itkua rautatieasemalla, hekumallisia suudelmia heinikossa ja huojentuneen onnellisia silmäpareja soluasunnossa. Mutta mitä helvettiä tapahtui kaiken sen välissä? Jos sä tiedät, kertoisit mullekin. Ja mä tiedän, et sä tiedät.

Kaiken
toukokuusta
helmikuuhun.

lauantai 22. elokuuta 2015

KOLMEN KOON KEMIKAALIKESTIT

Kaksi rakkainta vieri vieressä, niillä on hauskaa. Tarkkailen kauempaa ja hymyilen, ne tekee mut hetkeksi onneliseksi vain olemalla siinä. Hiljalleen humalluttiin, ristiin rastiin kuljettiin ja lopulta yöksi takaisin kotiin. On rakkautta huomata, että mahdutte jälleen kaupunkiin kuin kaupunkiin – samaan aikaan, jääden henkiin.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

KIEROLUINEN


Olen pelännyt itseäni, kadottanut minuuteni ja yrittänyt pitää tunteeni järjestyksessä. Olen kaivannut yöllisiä, melankolisia keskusteluja kanssasi ja toivonut voivani jakaa hetken vieressäsi. Olen rikkonut rajani ja yrittänyt pitää kurissa kasvavan humalanjanoni. Olen kirjoittanut ajatuksiani ylös silloin, kun on ahdistanut kaikkein eniten, enkä ole uskaltanut puhua kanssasi. Joo, taidan olla hieman eksyksissä.

maanantai 3. elokuuta 2015

210715-280715 "EMPTY BOTTLES AND BROKEN HEARTS"

Jotakin uskomattoman tunteikasta, nauruntäyteistä ja onnellista takana. Yksi upea jälleennäkeminen, muutamia ensikohtaamisia, sekä tyhjiä tölkkejä ja särkyneitä sydämiä. Ja ne kolmet haikeat hyvästit, mutta rakkaat ystävät, vielä mä aion nousta lentokoneeseen ensimmäistä kertaa elämässäni, jälleennäkemisen ilon vuoksi. Ettei tarvitsisi nukkua teidän patjoillanne ihan vain ikävästä ja juoda helvetin kallista lonkeroa ihan vain siksi, että tekin teitte niin. No, kukaan ei kertonut, että viikossa voi kiintyä näin kovasti, tai että jäljelle jäisi oikeastaan vain sumeita (muisti)kuvia.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

ONNEKSI SÄ OLET

Ihastuttavia, vihastuttavia kaoottisia öitä, sisäelindisco ja yksi valvottu yö lisää. Jos omistaisin kalenterin, saattaisin toisinaan tietää kuluvan päivän. Johdattaisiko joku aivosolut takaisin paikoilleen, jos sulkisi silmät ja huutaisi tarpeeksi kovaa, veisi turvaan. 

Antakaa mun

elämä

takaisin.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

LUULOSAIRAS

Muistikatkoksia, oluttuoppeja, paniikkikohtauksia, yhteenottoja. Ja niin monta vuotta samassa veneessä. Tavallisesta poikkeavat tapahtumat lähestyvät päivä päivältä ja se pelottaa, sillä mikään ei ennalta tiedetysti kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut. Vielä tänään istun hetken tutussa tuoksussa ja kuuntelen puhelimen toisesta päästä kuuluvaa humalaa.

perjantai 8. toukokuuta 2015

TÄSSÄ, LÄPINÄKYVÄSSÄ

Koskemattomia ihohuokosia, läikkymättömiä olutpulloja, sanoja joita ei ole sanottu, valtateitä joita ei ole kuljettu, katseita joita ei ole vaihdettu. Niin kauan mulla on aikaa sulle. Enemmänkin.

Alan ymmärtää etten tarvitse violettia samettia, mustaa magiaa tai katkeria kyyneliä. Tyhjää tiliä, haavaisia polvia tai mustelmaisia sääriä. Ainakaan aivan jokainen kellon lyömä.

Epäonnistutaan yhdessä, nukahdetaan käsi kädessä. Huomennakin.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

JOTAIN UUTTA, JOTAIN VANHAA, JOTAIN LAINATTUA, JOTAIN (TAIVAAN)SINISTÄ

Seitsemäntoista päivää, ja pääsen eroon taivaansinisistä kaakeleista, mustista muistoista, rikkinäisistä viidenkymmenen sentin juomalaseista. Vaikka olen syksyisin katsellut ikkunasta vaaleanpunaisin lasein kohti Näsinneulaa, en voisi olla helpottuneempi päästessäni pois kodista joka oli meidän, muttei kuitenkaan koskaan sinun ja minun. Jätän hämärät illat väreilemään tyhjään asuntoon surutta, odottamaan seuraavaa, sillä  ovisilmä ja kaksi nimeä ovessa tuntuu maailmanrauhalta. Mutta voisinko jättää lähtiessäni myös nykyisen itseni, ottaa tilalle jotakin parempaa. Koskaan minun ei ollut tarkoitus täyttyä vihasta, katkeruudesta ja kateellisuudesta. En kuvitellut jääväni vain muistoksi itsestäni, en koskaan tahtonut olla paha. Se voimattomuuden tunne pitää kiinni niin kovin lujaa, jolloin tuntuu mahdottomalta olla kantamatta kaunaa. Kuinka tämä raivo valutetaan ulos? Antakaa anteeksi, etten anna anteeksi.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

SEIS


On ollut päiviä, jolloin olen luullut tulleeni hulluksi, tavallista hullummaksi. Olen huutanut sinua makuuhuoneen lattialla, huutanut sinulle makuuhuoneen lattialla. Mutta: kallista kaljaa, värivaloja, kohtaamisia uusia, vanhoja, ja hetkessä maailma oli poissa. Muovituopeista kasattu hintava humala, ja olin kaiken yläpuolella. Ei haittaa, etten edes muista kuin muutamia sekunteja ja välkkyvät valot. Jos tänään jaksaisin esittää, etten olekaan sekaisin.

maanantai 5. tammikuuta 2015

KOLMESTI KUUSSA

Hetken oli turvallista kietoutua savuun, siihen samaan johon turvasin sinä mustan oksennuksen talvena. Savuverho laskeutui jälleen yhtä nopeasti, niin sä taas lupaat lupaat lupaat, ja mä itken niin kauan, että oksennan. Valvon niin monta yötä odottaen, etten enää tiedä kuka olen. Herätessä eteisen lattialta sä et ole vieläkään siinä, enkä tiedä mitä muuta voisin tehdä, kuin heittää tyhjät tölkit pöydältä alas huutaen. Syömättä, nukkumatta, paitaasi halaten mä taas odotan ja olen täysin sun armoillasi.