keskiviikko 28. toukokuuta 2014

POSTIA MENNEISYYDESTÄ

Vuosi sitten, yhdestoista toukokuuta. Kelasin elämää sellaisena kuin se oli silloin, ja mitä se tulisi olemaan vuoden kuluttua, nyt. En joutunut kodittomaksi sinä kesänä, vaikka niin pelkäsin. Koulusta en valmistunut, niinkuin arvelinkin. Maitokahvia juova poika palasi takaisin kotiin, ja teki musta niin onnellisen. Tällä kertaa se piti lupauksensa, luulen tosiaan tämän olevan onnellisuutta. Tajuaisin sen, jos lakkaisin etsimästä liikaa. Mä olen viestistäni päätellen ollut tajuttoman onneton ja hukassa. Päihteiden käyttöä en ole lopettanut, tai edes vähentänyt, senkin tiesin jo vuosi sitten. Ja se eräs, hän on elossa vieläkin. Vuosi sitten minä toivoin niin, hän itse ei sitä uskonut. Mutta kaikesta päätellen olen ollut vuosi sitten hyvin oikeassa siitä, mitä tänä keväänä tulisi tapahtumaan. Mä etsin vieläkin, ja olen aivan yhtä hukassa kuin silloinkin. Tässä ja nyt, mutten missään.

110513 "Mulla ei ole suunnitelmia, tai päämäärää. En tiedä, minne mä olen matkalla, ja löydänkö koskaan perille. Kaikki on sekavaa nyt, koska kaikki selviää? En usko, että vuoden kuluttua asiat ovat muuttuneet miksikään. Kukaan ei tiedä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti