maanantai 20. tammikuuta 2014

KELLO TIKITTÄÄ MUT MÄ KELAAN SITÄ TAKAISIN

Minäkin tahdon nähdä ne värit. Purppuraa, keltaista, neonvihreää ja välkkyvää. Pakkasessa sukkahousut kastuneina kaljasta, en mä jaksaisi. Seinät tahriintuneena tahmeista pisaroista, en mä jaksaisi. Mut jos mä sanon etten jaksaisi, sen on oltava valhetta vähintään puoliksi. Veripisaroita kylpyhuoneen lattialla mä en tahtoisi, en omani tai kenenkään muun. Valoa kaipaisin, ja niitä värejä joita joskus kuvainnollisen sumuisina iltoina näin. Sitä muistoa aion vaalia, silloin kaikkialla oli vihreitä valoja ja me tanssittiin aina aamuun saakka.

Voi kulta, toisit edes punaviiniä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti