perjantai 20. joulukuuta 2013

OLE AINA SINÄ, ÄLÄ MUUTU MUUKSI

Pelottavaa harhaa, omituisia sanoja. Liian myöhäisiä anteeksipyyntöjä, mutta tietenkin sä saat multa anteeksi, niin kuin aina. Miten itseään kestäisikään. Kauniita sanoja, koristeita liimattuna hämärän menneisyyden päälle peittämään. Outoja aikoja, ystävä hyvä, outoja niin. Mutta mulla on hyvin, siitä en aio päästää irti koskaan. Ei kukaan onnistu hajottamaan, en anna. Pidä tiukemmin musta kii. Joo, maataan vierekkäin eikä pelätä kuolemaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti