torstai 12. syyskuuta 2013

WE’RE ALL MAD HERE. I’M MAD. YOU’RE MAD.

Mustaa kahvii sätkii kiljuu kaljaa punkkuu. Hereillä, pysy hereillä vielä vähän. Katsellaan maailmaa omin silmin, ei anneta sen ympäröivän sokaista. Kaikki tää on mun päässä eikä se hellitä, mut se olen minä. Sinä, minä, hän. Jag, du, han. Ollaan vaan, mennään ja katsellaan. 

Mitäköhän niille kaikille kuuluu, ehkä pitäisi joskus soittaa. Mitä sulle kuuluu? Ei olla nähty vuoteen. Mut se on ehkä ihan ookoo, nykyisin on toisin. Ei oo enää mustaa lunta, mut vieläkin kaikki me päihdytään. Ei enää istuta niillä samoilla rappusilla, mutta rappusilla silti. Ne on eri, mut silti niin sama. Huomenna tahdon herätä humalassa keskipäivällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti