perjantai 14. kesäkuuta 2013

KUKA SITÄ AURINKOA KOSKETTIKAAN

Aamuja, joina herää oven avaukseen. Oven takana neljäkymentäkahdeksan kaljaa. Otatsä bissen, se kysyy. Se on tullut takaisin kotiin, enää sen avain ei odota eteisen pöydällä. Mä rakastan sitä, se on kaunis. Mua ei enää ahdista pimeys niin paljoa. Se pitää musta kii kun mä en jaksa. Kertoo et rakastaa, jaksaa ymmärtää.