keskiviikko 15. toukokuuta 2013

OUTOJA AIKOJA

Päivät kuluu ja menee multa täysin ohi. Missä olen ollut ja mitä tehnyt, en tiedä. Tahtoisin unohtaa kaiken, mutta muistan silti sen, mikä ei ole muistamisen arvoista. Lopettaisi ajattelemisen ja tuntemisen, unohtaisi miltä tuntui silittää sen hiuksia kun se nukkui. Ei tietäisi, että joskus rakasti. Palaisin istumaan puistoon, ja alottaisin alusta. Etsisin uudelleen itseni, löytäisin juomasta punaviiniä asvaltilla. Onnellisena sillä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti