maanantai 6. toukokuuta 2013

NARKATA JA KUOLLA

Ei pöydällä saa seistä, lapsi hyvä. Minä seison, olen kuitenkin jo vinoon kasvanut, väärin askeltanut sekopää. Jos olisin se, jolla on verille juostut jalkapohjat ja takkutukassa oksia. Jos olisin se, joka tanssii pimeään metsään kuolemaan. Mutta olen se, joka huutaa yksin aamuyöllä seinille ja juo kylmää kahvia hänen kahvikupistaan. Hänen, joka ei enää aamuisin istu kanssani keittiössä, maidolla sinulle, minulle mustana.

(Minussa on reikiä päässä ja mustelmia säärissä)

Aika juoksi ohitse nopeammin, kuin olisin tahtonut. Kovin usein tunnen itseni olemattomaksi, en kuulu tänne, enkä varmasti minnekään muuallekaan. Ihmismieli on julma kusipää, ajatukset eivät tahdo päästää irti vielä. En tahdo tietää, mitä tapahtuu, kun aurinko nousee. Tahdon päihtyä ennen puolta päivää. Tekisitkö sen kanssani? Katseltaisiin maailmaa kieroon, herättäisiin sillan alta ilman muistikuvia, hiekkaa kämmenissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti