lauantai 13. huhtikuuta 2013

MINNE RAKKAUS KATOAA

Elämästä on tullut verta ja mustelmia. Kaikki valuu hitaasti käsistä ja jatkan itseni lyömistä, tuhoamista hiljalleen. Mikään ei tunnu miltään, samalla kaikki tuntuu liikaa. Olen tainnut tuntea näin ennenkin, olenkohan koskaan ollut onnellinen? En tahdo olla näin, vihaan itseäni liiallisuuksiin saakka ja yli sen. Olit mulle maailma, kaikki on kadotettu. Tässä ja nyt, kuihtuneena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti