maanantai 29. huhtikuuta 2013

TÄNÄÄN TÄÄLLÄ, HUOMENNA POISSA

Ja sit mä sanoisin, että kaikki on taas ihan ookoo. Elämän kulku on arvaamatonta, niin myös omat askeleeni. Astutaan harhaan ja mietitään vasta sitten, minne tuli kuljettua. Tupakkaa ketjussa, sekä mietteitä siitä, kuinka kykenen olemaan tänään juomatta yhtä ensimmäistäkään. En ehkä kykenekään, mutta yritin ainakin luvata.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Maailma on sekaisin, mut niin oon mäkin. Tää on ihan jees. Niin helvetin jees.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

KUKA RAKASTAISI KELVOTONTA

kuvat (c) Emmi
En tahdo tietää, mihin tämä tulee päättymään. Olen kuullut lohdullisia sanoja siitä, että kaikki on jonakin päivänä toisin. Haluaisin olla samaa mieltä, mutten usko siihen itsekään. Aina vain tahtoo enemmän, vahvempaa. Mut mä sanoin, etten aio tuottaa pettymystä enää. Tahtoisin pitää edes yhden lupauksen, jonka annoin eräälle. Tähän mennessä olen tainnut rikkoa jokaisen.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

KUKAAN EI YMMÄRRÄ SUA

Musta kahvi aamuyöllä ystävän kanssa, olen hieman rakastunut harhaiseen. Tahtoisin vajota juoksuhiekkaan, yhteiseen kuvitelmaan. Ne on aina sanoneet, ettei millään enää ole väliä. Nyt mä olen ymmärtänyt, ei olekaan. Ei ole menetettävää, sillä täältä emme ole löytäneet mitään arvokasta. Niinkuin sanoit, olisi parempi tuhota koko yhteiskunta. Jos voisin kadota, hävitä avaruuteen, lakata hetkeksi olemasta.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

MIKÄ VITUN TOVERI

Moi tätä mieltä mä oon tästä elämästä ja oon vitun badass plus Kasperi on jees. Antakaa rakkautta on krapulA.

MINNE RAKKAUS KATOAA

Elämästä on tullut verta ja mustelmia. Kaikki valuu hitaasti käsistä ja jatkan itseni lyömistä, tuhoamista hiljalleen. Mikään ei tunnu miltään, samalla kaikki tuntuu liikaa. Olen tainnut tuntea näin ennenkin, olenkohan koskaan ollut onnellinen? En tahdo olla näin, vihaan itseäni liiallisuuksiin saakka ja yli sen. Olit mulle maailma, kaikki on kadotettu. Tässä ja nyt, kuihtuneena.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

KYSYMYKSIÄ JA YKSI VASTAUS ERÄÄSTÄ HETKESTÄ

kuva (c) Perttu Torvinen
Mitä sitten, kun juon kaljaa sun haudallasi? Mitä silloin tapahtuu, ja mitä mulla on susta jäljellä? Katoaako muistot joskus, ja unohdetaanko sut? Sä et ole kertomassa mulle, kun se tapahtuu, joten kuka sen kertoo? Pysähtyykö maailma edes hetkeksi, jos toivon tarpeeksi? Jättääkö elämä edes jotain jälkeensä, ja tahdonko sitä edes? Ovatko ne toiveita vai pelkoja, olenko niin valmis kuin kuvittelen olevani? Teenkö kaiken juuri niin kuin olen suunnitellut sen tapahtuvan? Vai pelkäänkö tosissani niin paljon, ettei sillä ole edes mitään merkitystä? Kenestä mä kirjoitan, tiedänkö edes? Kyllä mä tiedän.