perjantai 18. tammikuuta 2013

JA MIETIT ET MIHIN IKINÄ TÄSSÄ RYHTYY AINA LOPULTA HÄVIÄÄ


Kun sillä oli paha olla ja se kertoi, ettei enää välitä. Niinkuin en sitä olisi tiennyt, mutta se saa mut miettimään. Kerroin sille, että kyllä mä välitän kuitenkin. Ihmisen irvikuva, niinkuin me kaikki. Palataan niihin talvi-iltoihin, kun me oltiin vielä kaikki siinä. Nyt ollaan erillään jokainen, en tiedä onko näin hyvä vai paha vaiko elämä ja kuolema. Älä mene vielä pois. Mä avasin suuni vihdoin ja ne sanoivat haluavansa auttaa. Tää vihreä rööki aamuseitsemältä saa mut oksentamaan. Tai sitten se on vain tää niin pitkä humala, etten enää edes muista milloin näin selvän aamun ja illan. Voi, kuinka sä näytät huonolta, se nainen sanoi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti