perjantai 20. joulukuuta 2013

OLE AINA SINÄ, ÄLÄ MUUTU MUUKSI

Pelottavaa harhaa, omituisia sanoja. Liian myöhäisiä anteeksipyyntöjä, mutta tietenkin sä saat multa anteeksi, niin kuin aina. Miten itseään kestäisikään. Kauniita sanoja, koristeita liimattuna hämärän menneisyyden päälle peittämään. Outoja aikoja, ystävä hyvä, outoja niin. Mutta mulla on hyvin, siitä en aio päästää irti koskaan. Ei kukaan onnistu hajottamaan, en anna. Pidä tiukemmin musta kii. Joo, maataan vierekkäin eikä pelätä kuolemaa.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

OLO ON VITUN POSITIIVINEN NIINKU SISKON HIV-TESTI

Tunnen itseni jatkuvasti uhatuksi, elämässä kuolemassa rakkaudessa. Mitä mun pitäis tehdä, . Missä mun pitäis olla, . Ja kuka helvetti mun kuuluisi olla, hä?

(psst, kauan suunniteltujen tatuointien ottaminen päähänpistona sen kummempia ajattelematta on parasta taas)

torstai 12. joulukuuta 2013

MILJOONA MILJOONA MILJOONA RUUMISTA

Vuokra maksamatta ja sä kuolet mun unissa joka yö. Tili tyhjillään ja mä en tahdo enää nukkua. Silmiä ja huulia polttaa vieläkin, voi mutta miksi miksi. Joo, koska niiden juhlissa ei tanssita, ei tanssita ulkonakaan. Sätkii kiljuu eiku jos tänään vähän kaljaa. Ja jos en enää huomenna jäisi sängyn pohjalle makaamaan, kun pitäisi mennä. Mut sitä se on, kun pelkää ihmisiä, ja ehkä eniten itseensä.

tiistai 12. marraskuuta 2013

KENEN ON VASTUU KUN ITSENI KÖYTÄN

►Kuudes Tunti - Eksyneet lapset

Olen kuullut asioita, joita en tahdo uskoa. Ei se olisi niin paha, ei voisi tehdä sellaista minulle. En tiedä kehen luottaa, eikä ole ketään jolta kysyä,  mut no hei mulla on oma pää. Sille voin uskotella, että olen oikeassa, niin olenkin. On myös asioita, joiden pelkään olevan totta, mutta en mä uskalla varmistaa. En tahdo kuulla, lalala.

ÄLÄ

Se olen minä, joka oksentaa yksin pimeällä kadulla ja jatkaa matkaa. En muista, unohdinko syödä, mitä tapahtui, se oli vähemmän kuin normaalisti. Joo, siitäkin voidaan puhua, mutta kyllä minä tiedän, että itse olen oikeassa. Jos sitä vielä yhden.

OLE

Onneksi tiedän, ettei se voi valehdella mulle, huomaan kyllä. Ja tiedetään, että mä autan. En tiedä, jaksaisinko, ellei olisi erästä, joka silittää hiuksia, ja halaa, jos pelottaa. Niin mäkin ehkä jaksan, kun mulla on se, joka kuuntelee jos mä pyydän. Kuuntelee, lalala, jos sitä vielä yhden.

VAINOHARHAINEN.

torstai 31. lokakuuta 2013

666

Vähän valkkarii vitutukseen, pullollinen punkkuu pahoinvointiin.
Verhot kiinni ei ole aikaa.

torstai 24. lokakuuta 2013

MAINIO PESTÄVÄ IRTOPÄÄ

Kertakäyttöinen olotila, vuosien sijoitus. Katkotaan raajat ja katsellaan, kuinka lattia värjäytyy. Jos vain voisin, imisin eräästä elämästä jokaikisen rippeen voimasta. Tahdon, että tiedät miltä se tuntuu. Mut en mä kanna kaunaa, mua vain kuvottaa.

perjantai 11. lokakuuta 2013

NIINKU PAHA VIINI

Sade vetää nyrkillä turpaan ja ne lehdet sataa kuin talvella lumi, iskee maahan niin kuin se uni. Viidentähden ahdistus, kahdenkymmenenviiden minuutin bussilla matkustus. Entä jos ei tahdo perille? Tahtoisi itse valita määränpään, niin ja tän pään. Onneksi on hetkiä, keskusteluita hyvän ystävän kanssa, jaksaa hetken pidempään.

 niijanii

maanantai 7. lokakuuta 2013

HERÄTÄ HULLUNA, SILLÄKIN ON PUOLENSA

Tärinä, huimaus, pahoinvointi. Lisää kofeiinia, nikotiinia, kiitos mielelläni. Joku päätti etten voi lähteä tänäänkään, tehdä sitä mikä kuuluisi tehdä. Sanoi pään sisällä: jää tänne, ota vielä yksi, käännä vielä yksi sätkä kuittiin. Kauppaan et mene, sielläkin on ihmisiä. Kuitin on nyt kelvattava. Nyt on odotettava, sitten päihdyttävä. Kuinka jännittävää.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

PAHOLAINEN ON PÄÄSTETTY IRTI

Aion alkaa pieneksi, kämmenelle mahtuvaksi. Kosketettavaksi. Pukisi päälleen pienen mekon, jossa on likainen helma. Eksyisi metsään ja olisi sekaisin, niin sekaisin. Kylmyys vuotaa katosta, tuulee puissa, hiipii asfaltilla, ehkä se kuihduttaa. Kiduttaa. Minä en tahdo tehdä niin kuin on käsketty, en ole tehnytkään. Ne soittaa, missä sä olet, mä en vastaa,. En tahdo poistua tästä luolasta, täällä on ihan hyvä. Tahdon kohdata vain tiettyjä kasvoja, tahdon olla piilossa kylmältä.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

EI SAA PASKOA HOUSUUN

Tältä näytti eilen ja taitaa näyttää tänäänkin, näillä mennään heihei jee känni. Ja heippa ootte paskaousuja.

torstai 19. syyskuuta 2013

NOUSE VITTU YLÖS, ME YRITETÄÄN VIELÄ

Jos vielä tänään korvaisin kaiken kahvilla, tupakalla ja kaljalla. Jos vielä joskus olisin tyytyväinen itseeni. Sisuskalut on käännetty huolesta ympäri, vaikka ne uskotteleekin, ettei tarvitsisi. Kyllä kaikki tietää, miten tää päättyy, mutten tahdo myöntää sitä itselleni. Tapahtuisi sitten edes jotakin ja pian, että voisin unohtaa huolen. Onneksi kaunis tulee pian kotiin, ei tarvitse olla yksin ajatustensa kanssa.

tiistai 17. syyskuuta 2013

TIEDÄN KYLLÄ SINUSTA

Olin jo unohtanut aution asunnon ahdistavuuden, en ole ollut täällä yksin enää. Nämä minuutit tuntuvat pelolta, harhaiselta. Onneksi se tulee tänään kotiin, en olisi uskaltanut nukkua ilman. Olen alkanut nähdä painajaisia, enkä ole uskaltanut nousta aamuisin. Päivät ovat tunkeutuneet öihin. Pelkään aina pahinta, jos mulle tehdään taas pahasti, vaikka tiedän ettei niin tule enää koskaan käymään. Pitäisi opetella tunteet uudestaan, olen köyhtynyt. Olisinpa enemmän sekaisin. Ja sit mä huusin, jumalauta et mä huusinkin.

maanantai 16. syyskuuta 2013

TOINEN JALKA HAUDASSA JA SADETAKKI PÄÄLLÄ

MAANANTAI

KASTELIN VIIMEISEN SÄTKÄPAPERIN ENKÄ NOUSSUT SÄNGYSTÄ

MELKEIN KAADOIN VIIMEISEN KALJAN HUITOESSANI JALOILLA ILMAA

TUNTUU TYHJÄLTÄ

MUT ON OLLUT PAHEMPIAKIN PÄIVIÄ

torstai 12. syyskuuta 2013

WE’RE ALL MAD HERE. I’M MAD. YOU’RE MAD.

Mustaa kahvii sätkii kiljuu kaljaa punkkuu. Hereillä, pysy hereillä vielä vähän. Katsellaan maailmaa omin silmin, ei anneta sen ympäröivän sokaista. Kaikki tää on mun päässä eikä se hellitä, mut se olen minä. Sinä, minä, hän. Jag, du, han. Ollaan vaan, mennään ja katsellaan. 

Mitäköhän niille kaikille kuuluu, ehkä pitäisi joskus soittaa. Mitä sulle kuuluu? Ei olla nähty vuoteen. Mut se on ehkä ihan ookoo, nykyisin on toisin. Ei oo enää mustaa lunta, mut vieläkin kaikki me päihdytään. Ei enää istuta niillä samoilla rappusilla, mutta rappusilla silti. Ne on eri, mut silti niin sama. Huomenna tahdon herätä humalassa keskipäivällä.

torstai 15. elokuuta 2013

SOKEET JOHDATTAA SOKEITA TÄÄL

Siinä se on, sellaisena kun on. Muistan kun kuulin tän biisin ensimmäistä kertaa, se oli rakkaus.

Istun maiharit jalassa paskaisella lattialla, tupakantumppeja matolla. On niin paljon asioita, jotka tahtoisi vain unohtaa, silloin olisi helpompaa ja onnellisempaa. Ei tarvitsisi pelätä. Mutta olen mä silti ihan onnellinen silloin tällöin, miksi en olisi. On hänen kahvikuppinsa ja hänen avaimensa ja hänen kotinsa, ne ovat juuri niin kohdallaan kuin voi  vain olla. On joku, joka ei osaa kokata ja siksi räjäyttelee posliiniastioita, muttei tarvitse suuttua. Joku, joka ei ole kaikesta samaa mieltä, muttei silti väitä olevansa ainoa oikeassa. Mahtaakohan olla oikein uskaltaa olla vähän onnellinen, jos vihdoin. Edes vähän.

perjantai 2. elokuuta 2013

SÄRKEE TOISIAAN SURUTTA

Kesä on nyt loppu. Puntalasta selvitty rikkinäisenä. Mukana vihaa ja krapula, rakkautta ja sellaista. Nyt tuntuu omituiselta, mä lähden kaljalle.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

KUKA SITÄ AURINKOA KOSKETTIKAAN

Aamuja, joina herää oven avaukseen. Oven takana neljäkymentäkahdeksan kaljaa. Otatsä bissen, se kysyy. Se on tullut takaisin kotiin, enää sen avain ei odota eteisen pöydällä. Mä rakastan sitä, se on kaunis. Mua ei enää ahdista pimeys niin paljoa. Se pitää musta kii kun mä en jaksa. Kertoo et rakastaa, jaksaa ymmärtää.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

OUTOJA AIKOJA

Päivät kuluu ja menee multa täysin ohi. Missä olen ollut ja mitä tehnyt, en tiedä. Tahtoisin unohtaa kaiken, mutta muistan silti sen, mikä ei ole muistamisen arvoista. Lopettaisi ajattelemisen ja tuntemisen, unohtaisi miltä tuntui silittää sen hiuksia kun se nukkui. Ei tietäisi, että joskus rakasti. Palaisin istumaan puistoon, ja alottaisin alusta. Etsisin uudelleen itseni, löytäisin juomasta punaviiniä asvaltilla. Onnellisena sillä kertaa.

tiistai 7. toukokuuta 2013

DOPE GAME COCAINE

Mä olen humalassa, jokaisena päivänä humaltunut, tatuoitu, sammunut, muistinsa menettänyt, yksinäinen, en mä tiedä joo ihan sama se. Ei kai kukaan ikuisesti elä. Tai jaksa elää.

maanantai 6. toukokuuta 2013

NARKATA JA KUOLLA

Ei pöydällä saa seistä, lapsi hyvä. Minä seison, olen kuitenkin jo vinoon kasvanut, väärin askeltanut sekopää. Jos olisin se, jolla on verille juostut jalkapohjat ja takkutukassa oksia. Jos olisin se, joka tanssii pimeään metsään kuolemaan. Mutta olen se, joka huutaa yksin aamuyöllä seinille ja juo kylmää kahvia hänen kahvikupistaan. Hänen, joka ei enää aamuisin istu kanssani keittiössä, maidolla sinulle, minulle mustana.

(Minussa on reikiä päässä ja mustelmia säärissä)

Aika juoksi ohitse nopeammin, kuin olisin tahtonut. Kovin usein tunnen itseni olemattomaksi, en kuulu tänne, enkä varmasti minnekään muuallekaan. Ihmismieli on julma kusipää, ajatukset eivät tahdo päästää irti vielä. En tahdo tietää, mitä tapahtuu, kun aurinko nousee. Tahdon päihtyä ennen puolta päivää. Tekisitkö sen kanssani? Katseltaisiin maailmaa kieroon, herättäisiin sillan alta ilman muistikuvia, hiekkaa kämmenissä.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

LUPASIN SINULLE KAIKKENI

Miksi annetaan tyhjiä lupauksia, toivo paremmasta huomisesta. Saadaan kaikki vielä järjestymään, sanot. En halua kuin sut, sanot. Jätä mut rauhaan, sanot. Sait mut hymyilemään ja uskomaan elämään. Sait mut itkemään ja menettämään uskoni kaikkeen. Pään sisällä on autiota, sitten taas ruuhkaa. Lupasit, ettet satuta enää koskaan, et tee mua kohtaan väärin kertaakaan. Seuraavana iltana teet juuri sen, minä luotin sinuun, minä uskoin sinua. Miksi satutat taas? Paina pää syliini, anna mun pitää kiinni.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

TÄNÄÄN TÄÄLLÄ, HUOMENNA POISSA

Ja sit mä sanoisin, että kaikki on taas ihan ookoo. Elämän kulku on arvaamatonta, niin myös omat askeleeni. Astutaan harhaan ja mietitään vasta sitten, minne tuli kuljettua. Tupakkaa ketjussa, sekä mietteitä siitä, kuinka kykenen olemaan tänään juomatta yhtä ensimmäistäkään. En ehkä kykenekään, mutta yritin ainakin luvata.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Maailma on sekaisin, mut niin oon mäkin. Tää on ihan jees. Niin helvetin jees.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

KUKA RAKASTAISI KELVOTONTA

kuvat (c) Emmi
En tahdo tietää, mihin tämä tulee päättymään. Olen kuullut lohdullisia sanoja siitä, että kaikki on jonakin päivänä toisin. Haluaisin olla samaa mieltä, mutten usko siihen itsekään. Aina vain tahtoo enemmän, vahvempaa. Mut mä sanoin, etten aio tuottaa pettymystä enää. Tahtoisin pitää edes yhden lupauksen, jonka annoin eräälle. Tähän mennessä olen tainnut rikkoa jokaisen.