tiistai 16. lokakuuta 2012

ON NIIN VAIKEETA POISTUA JA KIITTÄÄ

Kerran veit mut paikkaan, josta näki koko kaupungin yli. Mua pelotti, ja sä kerroit taas lapsuudestasi. Istuttiin vierekkäin. Kun on aika, tuon kukkia haudalle kiitokseksi kauniista sanoista ja eilisestä, vilpittömästä anteeksipyynnöstä. Tiedän, että kuolet nuorena. Silloin et enää koskaan vie mua yli puiden latvojen, enkä laske varpaitani ikkunastasi kesäiltana. Ei kiivetä moottoritien varrelle tai ylitetä junaratoja. Ei enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti