sunnuntai 21. lokakuuta 2012

OLIPA KERRAN MATTI JA SEPPO, LEMPINIMET OLI GANGSTA JA GHETTO

Unia ihmisestä, jonka luulin jo hävinneen alitajunnastani totaalisesti. Hämmentäville tunteille nauran vain, valutan ne alas katolta kiviselle pinnalle. Keitän kahvia kahdelle, sijaan sängyn toisellekin. Naurattaa, naurattaa edelleen. Olen juonut sinunkin puolestasi. Ja taas nauran muistoille, jotka oli jo unohdettu.

tiistai 16. lokakuuta 2012

ON NIIN VAIKEETA POISTUA JA KIITTÄÄ

Kerran veit mut paikkaan, josta näki koko kaupungin yli. Mua pelotti, ja sä kerroit taas lapsuudestasi. Istuttiin vierekkäin. Kun on aika, tuon kukkia haudalle kiitokseksi kauniista sanoista ja eilisestä, vilpittömästä anteeksipyynnöstä. Tiedän, että kuolet nuorena. Silloin et enää koskaan vie mua yli puiden latvojen, enkä laske varpaitani ikkunastasi kesäiltana. Ei kiivetä moottoritien varrelle tai ylitetä junaratoja. Ei enää.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

TÄÄ KAUPUNKI EI SÄÄSTÄ KETÄÄN

Kadonneet muistikuvat ja mustat aukot öiden kohdalla. Yksi lattialla nukuttu yö ja yksi koulussa vietetty lauantai lisää. Mistä helvetistä näitä tyhjiä viinipulloja valuu mun himaan? "Musta tuntuu ettei mulla ole sielua, se on vain sähköimpulssi", ne laulaa. Ne on oikeassa. Mä yritän kirjoittaa jokaisena selvänä hetkenä, joskus vähemmän selvinäkin, mutten edisty. Joskus istun pimeässä silmät kiinni ja pysähdyn kuuntelemaan, vain ja ainoastaan kuuntelemaan. Salessa kalja maksaa sentin enemmän kuin Sokoksella. 0,93 €. Kaksitoista päivää aikuistumiseen. Mihin vitun aikuistumiseen? Ei musta tule yhdessä yössä yhtään kypsempää tai vastuullisempaa. Antakaa mun elää, mä karkaan aiheesta mut en anna sen haitata. Tänään aion maksaa sentin enemmän.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

MERELLÄ ILMAN LAIVAA

Loputon tyhjyys pohjattomassa kuilussa. Sietämättömällä tavalla rakastettavia sekavuustiloja kuuleman mukaan liian usein, taas sahara suussa ja punaisina kirvelevät silmät tuntemusten mukaan. Jos lopettaisin koulun ja kirjottaisin kirjan tai kaksi, joku ehkä rakastuisi muhun ja olisi vähän rahaa. Sen verran, että saisi punaviiniä jota juoda kirjoittaessaan lisää kirjoja ja rakastaessa. Niin ja Nick Cave. Taas.