tiistai 28. elokuuta 2012

JA MINÄ RAKASTAN SINUA YLI MUSTAN VIRRAN

Joskus mietin, miltä tuntuisi jos olisit kuollut. Kuka laittaa tällaisia ajatuksia mun päähäni? Kuinka olisi vain helpompaa, kun ei ajattelisi mitään. Ei tarvitsisi pohtia, koska kaikki loppuu, tai miksi ote mielessäni ei hellitä. Enkä uskalla mennä rautatieasemalle enää koskaan. Istuin siellä koko talven. Tunteja yksin, päässä miljoonia toisilleen karjuvia ajatuksia elämän olemattomuudesta, onnettomuudesta. Niin, tosiaan, milloin kaikki loppuu? Tulva pysähtyy. Rakas ahdistus ja ikävä, hellittäkää jo, löysäisittekö otetta. Kaikella vihalla ja epäkunnioituksella, minä. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta pelottaa avata ajatuksensa. Siksi en koskaan ole tyytyväinen, enkä enää ikinä päästä suustani mitään, mitä oikeasti tarkoitan. Olen varsin keskinkertainen, viinintuoksuinen kulissi elämästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti