keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

VÄÄRÄT POIS VALLASTA, TAPETAAN NE KUSIPÄÄT

Nähdä värivalot, tuntea hetken olevansa olemassa. Halata vanhaa ystävää. Katsella vanhoja valokuvia ja hävittää niistä rakkaimmat. Psykedeliaa. Vaaleanpunaiseksi värjättyjä kyyneliä, ihan vain niinkuin kulissiksi. Musiikkia läpi yön. Se levy, jota kuunneltiin silloin ennen. Perjantaina kolmeksi päiväksi juomaan telttalämmintä kaljaa. Uusia ja vanhoja ystäviä. Ette te musta vielä pääse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti