maanantai 28. toukokuuta 2012

VIISAS KUIN KÄÄRME, VIATON KUIN KYYHKYNEN

Aamu, mustaa kahvia, viimeiset kaksi sätkää ja synkkä taivas. Kello kaksitoista mä olen taas ehtinyt miettiä sua ja olen ehtinyt pelätä jokaistä ääntä ja liikettä. Perjantaina oli rastatukkainen poika, jolle en antanut mun numeroa, jälkeenpäin on aina hyvä katua. Seisoin kaksikymmentä minuuttia sateessa ajatellen liikaa, seisoin puolet bussimatkasta vihaten maailmaa. 
Huolimatta leivänpaahtimella otetuista kuvista ja itseään toistavasta tarinoinnista teitä on siellä jo yhdeksänkymmentäviisi, enemmän kuin koskaan pitikään. Tässä vaiheessa voisi siis olla soveliasta kysyä, onko jollakulla teistä tuntemattomista tai tunnetuista jotakin toiveita? Mitään en lupaa toteuttaa, mutta jos ainakin yrittäisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti