sunnuntai 26. helmikuuta 2012

MINÄ OLEN SUOMEN VAARALLISIN LÄHIÖ

Tunnen oloni rikkaaksi, taskussa lojuu kolmekymmentäyksi euroa kuusikymmentä senttiä, enkä ole tehnyt mitään ansaitakseni ne. Voin huoletta ostaa kalliimpaa tupakkaa, ja kalliimpaa kaljaa. Mutta kolmellakymmenelläyhdellä eurolla kuudellakymmenellä sentillä en kuitenkaan voi lähteä ulkomaille, en ostaa kotia, tai käydä oikeassa ravintolassa syömässä. Jos mä olisin oikeasti rikas, enkä vain tällälailla leikkisi, elämä olisi ehkä liian tylsää. Mitä mä tekisin, jos saisinkin kaiken mitä haluaisin? En tiedä, ei se olisikaan hauskaa, vaikka siitä toisinaan haaveileekin kysellessään kadulla kolikoita viinipulloon. Niin varmasti moni muukin haaveilee. Ne, joilla ei ole kotia, johon mennä. Ne, jotka joutuvat varastamaan ruokansa. Ne, jotka poliisi jälleen kerran korjasi putkaan, tai ne, jotka taas vietiin ambulanssilla sairaalaan paikkaamaan päätä, joka osui asfalttiin. Jos mä olisin rikas, mä ostaisin jokaiselle niistä kodin, ja mä ostaisin ruokaa ja maksaisin sairaalakulut. Mutta en mä ole, ja oikeasti rikkaat eivät kuitenkaan tahdo auttaa. Niiden varallisuus ei ylety omaa vatsalaukkua ja omaa bensatankkia pidemmälle.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

ETHÄN PARKKEERAA KOIRAASI OVEN ETEEN

Vain minunkaltaiseni ankatkin saattavat olla punaisia. Silloin, kun kävelen korkokengissä sisällä, keskellä talvea, ja puen kylpyankalle omat koruni. Tänään väsyneen unelmoinnit ovat käsitelleet siviilivihkimistä baarissa, oluttuoppeja täysiä, lisää kaakeliuuneja ja kolhuisia puulattioita, patjoja sängyn sijaan, sekä punaisia satiinilakanoita, kalliita sellaisia. Ja sitä, että ehkä puhelin huomenna jo soi. Mä olen kaivannut tuntoaistikokemuksia tölkin pinnasta. Mä olen kaivannut alumiinista kierrekorkkia ja tulvahtavaa tuoksua. Mä olen kuitenkin selvinnyt näistä päivistä suljetuista. Huomenna hankin valuuttaa.

tiistai 14. helmikuuta 2012

EI HALUU RUVETA KYSYMÄÄN, KU EI HALUU PILAA HYVÄÄ FIILIST VAPAUDEST

No ei aina kai tarvii ottaa niin vakavasti hä. Tahdon kahvia nyt ainakin ja sellaisen tölkin punaisen, paljon niitä. Mutta silti olen vähän vakava, koska sinä siellä, minä täällä. Talvi on paskaa ja lumi on kylmää ja yksin on kylmää ja paskaa. Tule rakas keitä kahvia ja kanna sitä mulle tähän ihan viereen.