sunnuntai 30. joulukuuta 2012

MÄ EN OO MAKSANU MUN LASKUI


Oon unohtanut, mitä mun pitäisi ajatella, kun unohdat kesken lauseen mitä olit sanomassa, tai kun tuut kädet veressä mun asuntoon. Hei miks mä muuten tulin tänne? Hetken se naurattaa mua, vaikkei pitäisi. Hetken se huolestuttaa mua, vaikkei pitäisi. Jos mä vaan avaisin oven, ja astuisin hetkeksi pois tästä kämpästä. Mä oon ollut täällä aivan liian pitkään, ja mulla on ollut aivan liikaa aikaa ristiriitaisille ajatuksille. Kaikki on ihan okei, mut mun pää ei osaa toimia sen mukaan. Se on kai vähän jumissa.

torstai 20. joulukuuta 2012

NE SANOO ELÄMÄN ON JATKUTTAVA VAIK OIS LOPPU BILEET PILLERIT JA KAMA

Joskus (niinkuin tänään ja eilen ja huomenna ja aina) tuntuu siltä, että juon itseni umpitunneliin ja lähden baariin. Ja niin teenkin (niinkuin tänään ja eilen ja huomenna ja aina).

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

SE EI OIKEIN TIEDÄ MITÄ SANOIS

Ensimmäistä kertaa keskiviikon jälkeen tää asunto on hiljaa ja oon vähän yksin(äinen) täällä. Jos olis vaan kaksin aina ja kaljaa jääkapissa. Onneks nyt on saatanallisen iso pizza, ehkä selviän pahoinvointipäivästä elävänä kuitenkin. Niin ja mä en osaa olla enää, ajatukset meni taas uudestaan sekaisin sekaisin kun ilmestyit alitajunnasta. Miksi, oliko sun oikeesti pakko? Häivyn suorittamaan saatanallisia rituaaleja tai jotain nyt, elämä on outo.

perjantai 7. joulukuuta 2012

VALDEMAR666

Kuvasin videon joskus kesällä ennen tätä päivää, jona asiat on laitettu väärinpäin. Tai siis ei väärinpäin, tiedettiin kaikki että näin käy, mut jotkut asiat vaan on omituisia silti. Kummallisia, kun ei haluttu uskoo asoita näin. Mut ei tää oo mikään satumaa, eihän täällä paista edes aurinko. Elämä on välillä ihan nurinkurin ja outolintu. Ei se koskaan varota, kun se aikoo lyödä. Eikä varsinkaan silloin, kun aikoo ojentaa setelin. Valtakunnassa kaikki ookoo, mun sellaisessa ainakin. 666.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

AINA EI TOISAALTA VOI VOITTAA TAI EDES OLLA VOITTAMATON, NO KAI ELÄMÄ JATKUU EHKÄJOO

Ja sit ku olis poikaystävä, jollois ääni niinku RoopeKoolla, joo. Täällä-tapahtuu-kummia-ihan-varmana, mä katoon nurkan taa. Tahtoisin jotain taikajuomaa ehkä, se vois olla vihreetä mut ei myrkyllistä kuitenkaan. Tai sit laittaisin vaan silmät kii. voipojat missäsäoot, dopedayz-dopedayz-dopedayz. Nii se poika jollois ääni niinku Roopekoo.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

KHIΔNAΠ

mitä mä enää täällä odotan

perjantai 16. marraskuuta 2012

MÄ OON SITÄ MITÄ HALUAN OLLA, MUT VAIKEE VÄLILLÄ HALUTA OLLA

Tuntuu liikaa tai ei lainkaan, kiitos kysymästä. Ota kädestä kiinni, paetaan yhdessä maailman reunalle ja varastetaan kaivollinen viiniä. Ra(s)tapoju mä etsin sua vieläkin.

tiistai 6. marraskuuta 2012

AURINKO ON SULANUT

Mikä sua vaivaa, syö lääkkees, mittaa kuumees. Oletsä psykoosissa vai näätsä unta? Utopistinen, anarkistinen, avojalkainen. Aggressiivinen, depressiivinen, abstraktinen. Satubaletti, aborttitabletti, sanoin helvetti. Kuulohallusinaatio, nukkeanimaatio, urbanisaatio. Otan henkisesti turpaan, enkä uskalla antaa takaisin. Miksi ne väittää että huomenna on paremmin? Siksi, ettei ne osaa muuta.

maanantai 5. marraskuuta 2012

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

OLIPA KERRAN MATTI JA SEPPO, LEMPINIMET OLI GANGSTA JA GHETTO

Unia ihmisestä, jonka luulin jo hävinneen alitajunnastani totaalisesti. Hämmentäville tunteille nauran vain, valutan ne alas katolta kiviselle pinnalle. Keitän kahvia kahdelle, sijaan sängyn toisellekin. Naurattaa, naurattaa edelleen. Olen juonut sinunkin puolestasi. Ja taas nauran muistoille, jotka oli jo unohdettu.

tiistai 16. lokakuuta 2012

ON NIIN VAIKEETA POISTUA JA KIITTÄÄ

Kerran veit mut paikkaan, josta näki koko kaupungin yli. Mua pelotti, ja sä kerroit taas lapsuudestasi. Istuttiin vierekkäin. Kun on aika, tuon kukkia haudalle kiitokseksi kauniista sanoista ja eilisestä, vilpittömästä anteeksipyynnöstä. Tiedän, että kuolet nuorena. Silloin et enää koskaan vie mua yli puiden latvojen, enkä laske varpaitani ikkunastasi kesäiltana. Ei kiivetä moottoritien varrelle tai ylitetä junaratoja. Ei enää.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

TÄÄ KAUPUNKI EI SÄÄSTÄ KETÄÄN

Kadonneet muistikuvat ja mustat aukot öiden kohdalla. Yksi lattialla nukuttu yö ja yksi koulussa vietetty lauantai lisää. Mistä helvetistä näitä tyhjiä viinipulloja valuu mun himaan? "Musta tuntuu ettei mulla ole sielua, se on vain sähköimpulssi", ne laulaa. Ne on oikeassa. Mä yritän kirjoittaa jokaisena selvänä hetkenä, joskus vähemmän selvinäkin, mutten edisty. Joskus istun pimeässä silmät kiinni ja pysähdyn kuuntelemaan, vain ja ainoastaan kuuntelemaan. Salessa kalja maksaa sentin enemmän kuin Sokoksella. 0,93 €. Kaksitoista päivää aikuistumiseen. Mihin vitun aikuistumiseen? Ei musta tule yhdessä yössä yhtään kypsempää tai vastuullisempaa. Antakaa mun elää, mä karkaan aiheesta mut en anna sen haitata. Tänään aion maksaa sentin enemmän.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

MERELLÄ ILMAN LAIVAA

Loputon tyhjyys pohjattomassa kuilussa. Sietämättömällä tavalla rakastettavia sekavuustiloja kuuleman mukaan liian usein, taas sahara suussa ja punaisina kirvelevät silmät tuntemusten mukaan. Jos lopettaisin koulun ja kirjottaisin kirjan tai kaksi, joku ehkä rakastuisi muhun ja olisi vähän rahaa. Sen verran, että saisi punaviiniä jota juoda kirjoittaessaan lisää kirjoja ja rakastaessa. Niin ja Nick Cave. Taas.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

TÄYTYY USKOA, ETTEN OLE AINOA

Ei mun ihmiset, eikä mun maailma. Mun tuhkakuppi on käännetty ylösalaisin liian monta kertaa ja oon nähnyt liikaa unia siitä, et sulla on taas kaikki hyvin ja annat vaan olla, auttaa. Haluan paeta jonnekin, missä ei ole olemassa ketään tai mitään. Yli maailman laidan, niin ettei enää koskaan tarvitse nähdä kuin värivaloja ja oma mieli, joka on täynnä tyhjyyttä ja todentuntuista, keinotekoista onnellisuutta. Mulla on ikävä oloa, joka tunkeutuu kuiskauksina ihon alle, eikä päästä irti, ei edes tahtoisi. Silmät sulkiessa ajalla ei olisi merkitystä, se kulkisi jos olisi kulkeakseen. Millään ei olisi merkitystä, sillä olisi vain hetki jota ei välttämättä todellisuudessa edes olisi. Enkä mä eläisi todellisuudessa.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

TILANNERAPORTTI

Ja oli mulla asiaakin. Voitteko jotkut ihmiset olla olematta ja minä oon tässä ja nyt minä.

maanantai 24. syyskuuta 2012

HUOMENTA, MUSTAA KAHVIA JA TÄYSI POSTILAATIKKO

Päässä suhisee ja hukun tähän karuselliin mun asunnossa. Maailmanlopun meininkejä ehkäpä.

OKSENNUSAKVAARIO

Mut mä en tajuu mitä tapahtuu, kujasin viikko ikinä mitä. Istun koulussa kello on 3:21 mitä. Mulla on kilo juustoo ja kahvii vähän. Valdemar olis jees ja ra(s)tapoju jota vois silitellä ja halailla plus pussailla ja syödä sen kaa pizzaa paljon, niin ja päihteitä käyttää. Mulla on yksinäinen koti jossa on tyhjää ja sit siellä on sotkua myös. Kuka muuttais mun luo asumaan ja tekis ruokaa alasti? Mielellään myös tiskais ja omistais imurin. Tai edes sängyn. Mä oon kuja mä selitän enkä ehkä kestä koska mulla on varpaat ja ulkona on pimeetä. Aion juoda nyt kahvia.

tiistai 18. syyskuuta 2012

KEMIKAALIKARUSELLI

Nukuin vessan lattialla ja join neljä kuppia teetä. Silmät kiinni on psykedelia. //Näin Unta Mielenkiintoisista Sienistä.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

VAINAJIEN PIRITANSSI HAUDALLA (Hämäriä otteita puhelimen kamerasta sekä päätä seinään)

Tulin tänään kotiin kuudelta aamulla, eilen join ehkä yhden liikaa ja toissapäivänä maailma oli psykoosi. Nyt ei ole kuin haurasta verkkoa silmien edessä ja sumuista huminaa nielussa. Mustaa mustaa mustaa välissä mun korvien. Argentiinalaista tangoa takaraivolla. Mennäänkö naimisiin huomenna?

torstai 13. syyskuuta 2012

RIKOTAAN SÄÄNNÖT KUTEN GUANTAMON VANKILA, MUT MITÄÄN HELVETIN KISSAA EI HANKITA

Päihteitä ja mun uus kukkakuosinen peitto. Nenässä haisee tuhkakuppi ja suussa maistuu tuleva. Mulla on hiuksissa päivänkakkara. Nimeni on ei ole nimeä tänään. Tai huomennakaan.

maanantai 10. syyskuuta 2012

JOTAIN TÄYTYY TEHDÄ TÄNÄÄN, HUOMENNA ON LIIAN MYÖHÄ

Lennän yllä kaupungin katujen, kirjoitan vihani purppuranpunaisin lausein ja kerään lasinsirpaleita matkalla kohti tuhoa. Piirrän verisiä lauluja kasvoillesi ja huudan koko maailmalle. Mustelmaisia polvia särkee ja silmistä valuu mustaa kahvia likaiselle lattialle. Käytettyjä astioita lojuu jokaisessa nurkassa ja pöydällä makaa tyhjä viinapullo. Täällä ei mahdu liikkumaan, enkä edes tahtoisi.

perjantai 31. elokuuta 2012

RENTUNRUUSUSTA UNTA, ENKELIT ON LUNTA

Amebix - Winter (Redux)
Jäinen järvi ei lainehdi, lattian rajassa ei huimaa. Silmät kiinni ei tarvitse katsoa, pimeässä ei näe tahtoessaankaan. Vaikka viime talvi olikin, ei tilastollisesti, mutta henkilökohtaisesti kylmin vuosisatoihin, näytän siitä huolimatta kuvissa iloiselta. Miksi kaikesta täytyy yrittää tehdä vaaleanpunaista ja hattaraista, jos ei huvita. Tahdon herätä vieraasta kaupungista ilman muistikuvia, matkustaa pois ja juoda halpaa punaviiniä varastetusta muovilasista. Paljain jaloin, oksia hiuksissa.

tiistai 28. elokuuta 2012

JA MINÄ RAKASTAN SINUA YLI MUSTAN VIRRAN

Joskus mietin, miltä tuntuisi jos olisit kuollut. Kuka laittaa tällaisia ajatuksia mun päähäni? Kuinka olisi vain helpompaa, kun ei ajattelisi mitään. Ei tarvitsisi pohtia, koska kaikki loppuu, tai miksi ote mielessäni ei hellitä. Enkä uskalla mennä rautatieasemalle enää koskaan. Istuin siellä koko talven. Tunteja yksin, päässä miljoonia toisilleen karjuvia ajatuksia elämän olemattomuudesta, onnettomuudesta. Niin, tosiaan, milloin kaikki loppuu? Tulva pysähtyy. Rakas ahdistus ja ikävä, hellittäkää jo, löysäisittekö otetta. Kaikella vihalla ja epäkunnioituksella, minä. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta pelottaa avata ajatuksensa. Siksi en koskaan ole tyytyväinen, enkä enää ikinä päästä suustani mitään, mitä oikeasti tarkoitan. Olen varsin keskinkertainen, viinintuoksuinen kulissi elämästä.

maanantai 27. elokuuta 2012

ENKÄ MÄ ENÄÄ SUN PUOLESTA JAKSA

Kerta toisensa jälkeen eräs pelastumissuunnitelma on tehty tyhjäksi. Ehkä pitäisi katsella maailmaa joltakin toiselta suunnalta, täällä alkaa olla pimeää. Olisit jättänyt kätesi reidelle pidemmäksi aikaa, rakastan ääntäsi. Joo, haistakaa kaikki paska.

lauantai 11. elokuuta 2012

MAFIA HIISAA

Moi mulla on oma koti, juon eilen avattua siiderii ja yks räkis kävi tääl. Ei oo vessapaperii eikä tabascoo, krustipataa ilman makaroonia on tuutteks syömään haluun yhden tänne kaljalle ja sanoo sille et uu rakastan sua ii anna mä annan kaikkeni sulle pliis beibe forever joors. Ei mulla oo huonekalujakaan mut stereot on se riittää mulle, tervetuloo meitsin hoodeille.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

AURINGOSSA PALANUT KALJU

Kolme päivää viskiä, norjalaisia, Doomia, tissejä, telttalämmintä kaljaa, krapulaa, pöydälle sammumista, uusia tuttavuuksia, oksennusta ja punkkia. Näin yhden bändin kolmestakymmenestäviidestä. Nyt teetä, Eevil Stöö ja koiran kanssa juttelua.