perjantai 4. elokuuta 2017

SURF ROCK ON COCAINE

Viimeaikoina. Hypnoottista tanssia sakeassa savussa aamuun asti, humalaista ihastumista ja sokaisevan kaunis mies. Hieman liikaa kaikkea, muttei kykyä pysähtyä. Lattiaan tarrautuvat kengänpohjat ja halpaa punaviiniä muovilasista. Sekava ikäväntunne ilman tarttumapintaa. Jos vain voisin valua takaisin savun keskelle ja olla hetken olematta. Sycamore trees, sycamore trees. Pois tästä todellisuudesta.

perjantai 19. toukokuuta 2017

KAIKKI NE MUUT

Mä olen kirjoittanut paljon unista. Niistä, joissa peilistä hymyilee nuoren Nick Caven näköinen mies ja niistä, joissa matkustan metrolla Pariisissa. Niistä, joissa kukalliset lakanani ovat jonkun toisen sängyssä ja niistä, joissa ne huutaa sun pitää ottaa vastuu sun teoistas. Olen kirjoittanut lukemattomia kertoja kaikki ne muut. Ehkä se tarkoittaa sitä, että pitäisi useammin kiertää korkki kiinni ja tulla kotiin ilman niitä kaikkia muita, joita ei enää tahdo nähdä kun seuraavan kerran avaa silmänsä. Ettei tarvitsisi kirjoittaa sivukaupalla itseinhosta ja kesän pelosta. 

(juuri nyt mun tarvitsisi löytää jostakin pohjattoman häpeilemätöntä, röyhkeää itsevarmuutta, jos haluan koskaan olla muuta kuin sohvan pohjalla itkevä itseensä pettynyt suttu)

maanantai 24. huhtikuuta 2017

TURHIA MERKINTÖJÄ

Se näyttää sienirihmaston kiertämältä mustalta tai merivedeltä tummanvihreässä, suljetussa pullossa. Jotain pyrkii ulos tupakanpolttamista arvista ja kietoo itseensä niin, että tukehtuu omaan tuhkaansa. Missä on eteenpäin ja mikä on se, mistä täytisi irrottaa? Senhän piti olla jo kaukana takana.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

KAKSI RIVIÄ SINULLE

Rakas ystävä, mä olen kaivannut sua niin, tiedäthän sen. Kerron sen sulle kunhan uskallan. Ehkä joskus on vielä niitä öitä ja niitä aamuja, eikä silloin tarvitse sanoa yhtään mitään.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

XXXXXXXXX

mikä olisikaan sen sopivampaa kuin lainarahalla eläminen viinin kanssa sekoileminen kasvojensa tahriminen maineensa tahriminen itsensä hyvästeleminen yks bisse kaks bissee ämpärillinen bissee laatallinen sitä tätä tota ja kylpyammeellinen glitterhilettä anna mun olla vielä vähän röyhkeämpi ehkä baarista kotiin vuorokautta myöhemmin saman räkälän kautta ehkä liian lujaa ehkä päin seinää


seis

seis

seis

lauantai 31. joulukuuta 2016

kaksnollaykskuus


Tää vuosi on ollut:

– paljon Nick Cavea
– odottamattomia itkuja
– mieletön kissa
- turvonneita kasvoja ja kuolemanpelkoa
– tupakoinnin lopettamista ja aloittamista
– Patti Smithin kirjallisuutta
– kovia ja kiljua
– kännissä postaamista ja aamulla poistamista
– lohduttoman surkeita runoja
– törkeän huonoja hiilipiirroksia
– riittämättömyyden tunnetta
– rakkauskirjeitä
- jotain aivan omituista paskaa
– paskoja kohtaamisia
-mutta myös paljon hyviä,

ja ennen kaikkea paljon esimerkiksi näitä tyyppejä ja hyviäkin hetkiä:


Peeäs, sori paskoist kuvist. Kai.

tiistai 8. marraskuuta 2016

KANTAVANA TUNNELMANA

Eilisen kukkia käsissä ja kaulalla, huudan sinua jonkun toisen äänellä. Ehkä olemme tämän kuluneen vuoden kirjoittaneet enteitä jostakin, ymmärtämättä sitä itsekään. En voi tietää mikä kolahduksista on merkityksellinen, mutten saa antaa yhdenkään livahtaa ohitsemme, entä jos se olisikin ollut juuri se pedon selkä, jota olet odottanut?

Mutta nyt, sulje silmäsi, minä se vain olen.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

keskiviikko 24. elokuuta 2016

MAGNEETTIKENTTIÄ

Kaaos jonka istutit minuun
miten myrskyisäksi minut teitkään
vereslihalle purrut sormenpäät
ja raapaleille kulutetut sääret

sinä olet minulle sateenkaarena hohtava hurrikaani
yhdessä me muodostamme 
sotaa edeltävän mustan paineen
tuhkaksi palaneet keuhkot
ja suudelmista rohtuneet huulet

sunnuntai 21. elokuuta 2016

EN MUISTA SUN NIMEÄSI

Kaunis katusoittaja, yöllinen ranskalaismies ja niin absurdi paluumatka, etten ole aivan varma sen todellisuudesta. En tiennyt kenenkään voivan olla niin humalassa, että unohtaa samalla sekunnilla, mitä juuri tapahtui. (Ranskalaismiehen viinapullolla saattaa olla asian kanssa jotakin tekemistä). Lopputuloksena lainarahoilla ostettuja levyjä ja kirjoja, suunnaton krapula ja uskomaton kaipuu jonnekin.

torstai 28. heinäkuuta 2016

AION ISTUA KOKO VIIKONLOPUN YKSIN HIEKKALAATIKOSSA

Tahtoisihan sitä olla Heli, Patricia tai edes Laura, mutta päädynkin aina vain olemaan se jolle nauretaan, yksi saatanan Matti ja kutakuinkin ikuinen luuseri. En usko sen auttavan, että huomenna lähden satojen ihmisten keskelle olemaan yksin(äinen). Mihin minä olen sotkenut itseni?

perjantai 15. heinäkuuta 2016

AIKOJA ANKEITA AIKEITA

Öisin ovat valvottaneet tunteet riittämättömyydestä, painajaiset aikojen takaa, sekä humalaiset hetket, jolloin muistan taas kirkkaammin kuin tahtoisinkaan. Olen ollut ahdistunut yksin, yhdessä, kotona ja muualla, ehkä myös hävennyt ja panikoinut itseni liki pyörryksiin (ja yrittänyt sanoa, etten minä tätä ole valinnut). 

Mutta kuitenkin: The Smithsiä laulava mies kioskin kulmalla, yhdessä kuljetut kilometrit vierailla kaduilla, rauhoittavat suomihitit ja kalliit kaljatuopit viimeisillä kolikoilla. Jos joskus jotain kaunistakin, niin ei tarvitse jatkuvasti irvistää itseinhosta.